TAKAISIN

Antanas Montisin kotimuseo

7°C
S. Daukanto g. 16 / Kęstučio g. 17, Palanga
Kuuntele
Reitit

On tavallista, että museoita perustetaan koteihin tai asuntoihin, joissa on asunut kuuluisia ihmisiä. Antanas Montisin (1921–1993) kotimuseo on poikkeus tästä perinteestä. Toisen maailmansodan aikana maasta paennut veistäjä on kasvanut Kretingan seudulla, Mončiai-kylässä, mutta itse Palangassa hän ei ole koskaan asunut. Hänen nimensä saanut museo on perustettu tähän siksi, koska taiteilija on lahjoittanut Liettualle osan taiteellisesta perinnöstään. 

Arkkitehti Petras Lapėn suunnitteleman uudistamisprojektin jälkeen rakennus muuttui museoksi v. 1999. Neuvostomiehityksenaikana siinä toimivat Banga-parantolan ruokala sekä kokoontumistila. Myöhemmin perustettiin lomakohteiden palvelujen tuottajienyhdistys Jūratėn kirjasto. Rakennuksen historia on kuitenkin paljon vanhempi. Epäsymmetrisen julkisivun, kirkkoa muistuttavan puurakennuksen on 1900-luvun alussa rakennuttanut kreivi Tiškevičiusin omaisuuden valvojan poika Vladas Navickas. Puinen laajennusosa on rakennettu sodan jälkeen ja tiilirakennus vielä myöhemmin. Huomiota kiinnittää talon kulmikas erkkeri.

Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen valtio osti rakennuksen sen perijöiltä, koska yhteistyössä Liettuan kulttuuriministeriön kanssa juuri tähän oli jo päätetty sijoittaa v. 1993 Pariisissa kuolleen A. Montisin taiteellinen perintö, jonka siihen aikaan arvioitiin olevan n. 2 mlj. litiä. Museon perustamista rahoittivat myös ulkoliettualaiset. Taiteilijan veistoksien yksityiskohtia on käytetty uudistaessa rakennuksen ulkoseiniä. Ne korvasivat alkuperäisiä perinnearkkitehtuurin koristeita. Esimerkiksi, portaiden kaide on kopio taiteilijan luomasta puhallimesta. Julkisivun hevoskoristeen tilalle tuli A. Montisin luomien Oskaras Milašiusin ”Liettualaisten satujen” kuvituksien yksityiskohtia.

Arkkitehti Petras Lapė (1924–2012) valitsi ulkoseinille kirkkaan sinisen värin. ”Mielestäni puuta täytyy maalata kirkkaalla värillä. Miksi tehdä puuta tasoitteen kaltaiseksi? Näiden seutujen asukkaat maalasivat rakennukset itsensä tekemillä maaleilla, jotka kestivät meri-ilmastoa. Rannikkoseudun tyypillisimmät värit ovat okra, ultramariini, valkoinen, tummanruskea. Kalastajat joskus maalasivat talojaan myös tervalla”, toimittajille kertoi P. Lapė. Arkkitehdin veli Pranas Lapė (1921–2010) uudisti kesätalon nykyajan tarpeiden mukaisesti. Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että asuessaan Yhdysvalloissa hän on tuntenut itsensä A. Montisin. Museon pysyvän näyttelyn suunnittelija on Valdas Ozarinskas (1961–2014).

Antanas Montisin kotimuseo

S. Daukanto g. 16 / Kęstučio g. 17, Palanga

On tavallista, että museoita perustetaan koteihin tai asuntoihin, joissa on asunut kuuluisia ihmisiä. Antanas Montisin (1921–1993) kotimuseo on poikkeus tästä perinteestä. Toisen maailmansodan aikana maasta paennut veistäjä on kasvanut Kretingan seudulla, Mončiai-kylässä, mutta itse Palangassa hän ei ole koskaan asunut. Hänen nimensä saanut museo on perustettu tähän siksi, koska taiteilija on lahjoittanut Liettualle osan taiteellisesta perinnöstään. 

Arkkitehti Petras Lapėn suunnitteleman uudistamisprojektin jälkeen rakennus muuttui museoksi v. 1999. Neuvostomiehityksenaikana siinä toimivat Banga-parantolan ruokala sekä kokoontumistila. Myöhemmin perustettiin lomakohteiden palvelujen tuottajienyhdistys Jūratėn kirjasto. Rakennuksen historia on kuitenkin paljon vanhempi. Epäsymmetrisen julkisivun, kirkkoa muistuttavan puurakennuksen on 1900-luvun alussa rakennuttanut kreivi Tiškevičiusin omaisuuden valvojan poika Vladas Navickas. Puinen laajennusosa on rakennettu sodan jälkeen ja tiilirakennus vielä myöhemmin. Huomiota kiinnittää talon kulmikas erkkeri.

Itsenäisyyden palauttamisen jälkeen valtio osti rakennuksen sen perijöiltä, koska yhteistyössä Liettuan kulttuuriministeriön kanssa juuri tähän oli jo päätetty sijoittaa v. 1993 Pariisissa kuolleen A. Montisin taiteellinen perintö, jonka siihen aikaan arvioitiin olevan n. 2 mlj. litiä. Museon perustamista rahoittivat myös ulkoliettualaiset. Taiteilijan veistoksien yksityiskohtia on käytetty uudistaessa rakennuksen ulkoseiniä. Ne korvasivat alkuperäisiä perinnearkkitehtuurin koristeita. Esimerkiksi, portaiden kaide on kopio taiteilijan luomasta puhallimesta. Julkisivun hevoskoristeen tilalle tuli A. Montisin luomien Oskaras Milašiusin ”Liettualaisten satujen” kuvituksien yksityiskohtia.

Arkkitehti Petras Lapė (1924–2012) valitsi ulkoseinille kirkkaan sinisen värin. ”Mielestäni puuta täytyy maalata kirkkaalla värillä. Miksi tehdä puuta tasoitteen kaltaiseksi? Näiden seutujen asukkaat maalasivat rakennukset itsensä tekemillä maaleilla, jotka kestivät meri-ilmastoa. Rannikkoseudun tyypillisimmät värit ovat okra, ultramariini, valkoinen, tummanruskea. Kalastajat joskus maalasivat talojaan myös tervalla”, toimittajille kertoi P. Lapė. Arkkitehdin veli Pranas Lapė (1921–2010) uudisti kesätalon nykyajan tarpeiden mukaisesti. Mielenkiintoinen yhteensattuma on, että asuessaan Yhdysvalloissa hän on tuntenut itsensä A. Montisin. Museon pysyvän näyttelyn suunnittelija on Valdas Ozarinskas (1961–2014).

Kommenttisi

Lähetä!
Kommentin lähetys onnistui!