TAKAISIN

Birštonasin matkailu- ja tiedotuskeskus

5°C
B. Sruogos g. 4, Birštonas
Kuuntele
Reitit

Harva tietää, että ennen Liettuan itsenäisyyttä kivennäisvesistä tunnettu kylpyläkaupunki Birštonas oli yksityisen omistuksen kohde. Vielä mielenkiintoisempaa, että aikaisimpia kirjoitettuja tietoja kaupungista löytyy jopa 1300-luvulta, jolloin hyvin varustettu puulinna mainittiin Wigand Marburgilaisen ”Preussin uudessa kronikassa”. V. 1382 saksalaisen ritarikunnan suurmestarille ilmoitettiin, että Niemen-joen rannalta, lähellä suolavesiä on löydetty linnoitus. Tämä tapahtui 500 vuotta ennen kuin paikalle virallisesti myönnettiin kylpyläkaupungin status!

Suosituksi lomakohteeksi kaupunki tuli 1800-luvulla, kun tulipalo tuhosi lähellä olevan Stakliškės-lomakaupungin. V. 1854 on saatu virallinen lupa kylpyläkaupungin perustamiselle, ja siitä huolehti lääninherra Adomas Bartoševičius yhdessä lääkäri Benediktas Bilinskisin kanssa. Muutaman vuosikymmenen jälkeen kylpyläkohteen osti ja laajensi Jieznasin kartanon omistaja Ignotas Kvinta, ja myöhemmin se siirtyi Lidija Miller-Kochanovskienėn omistukseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaupunki kärsi suuria tuhoja. Maan itsenäistyttyä Birštonas siirtyi valtion haltuun ja siitä alkoi huolehtia Liettuan Punainen Risti.

Ainutlaatuisen Kurhauzasin lähin naapuri on Birštonasin hallituksen rakennus, jonka on v. 1930 suunnitellut sama arkkitehti Romanas Steikūnas. Hallintorakennukset silloisessa Liettuassa useimmiten rakennettiin kivestä, vaikka tämä materiaali oli kalliimpi. Puuarkkitehtuuria ei pidetty kovin sopivana ensimmäisen Liettuan Tasavallan modernisoiville kaupungeille, mutta todennäköisesti juuri samasta syystä puurakennus on mainiosti sopinut kylpyläkaupungille. Ylellisessä huvilassa hallinnon työntekijöiden oli ilo työskennellä. Jotkut heistä asuivatkin siinä, koska rakennukseen oli sisustettu muutama työsuhdeasunto. Sotien välillä talossa toimi myös posti sekä terveysasema.

Rakennuksessa, joka kuuluu sotien välisen Liettuan ihastuttavimpiin puuarkkitehtuurin esimerkkeihin, sopivat yhteen perinteiset koriste-elementit ja modernit jäljet. Esimerkiksi koko julkisivua pitkin ulottuvat dekoratiiviset nauhat muistuttavat Kaunasin arkkitehtuurille ominaisia nauhaikkunoita. Huomion arvoinen on myös tilava, pyöreämuotoinen kuisti.

Birštonasin vieraiden on pakko piipahtaa huvilassa, koska kunnostuksen jälkeen juuri tähän perustettiin Makailu- ja tiedotuskeskus. Keskuksen työntekijät vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja suosittelevat parhaita reittejä historiallisessa, mutta nykyajan rytmillä elävässä kylpyläkaupungissa.

Birštonasin matkailu- ja tiedotuskeskus

B. Sruogos g. 4, Birštonas

Harva tietää, että ennen Liettuan itsenäisyyttä kivennäisvesistä tunnettu kylpyläkaupunki Birštonas oli yksityisen omistuksen kohde. Vielä mielenkiintoisempaa, että aikaisimpia kirjoitettuja tietoja kaupungista löytyy jopa 1300-luvulta, jolloin hyvin varustettu puulinna mainittiin Wigand Marburgilaisen ”Preussin uudessa kronikassa”. V. 1382 saksalaisen ritarikunnan suurmestarille ilmoitettiin, että Niemen-joen rannalta, lähellä suolavesiä on löydetty linnoitus. Tämä tapahtui 500 vuotta ennen kuin paikalle virallisesti myönnettiin kylpyläkaupungin status!

Suosituksi lomakohteeksi kaupunki tuli 1800-luvulla, kun tulipalo tuhosi lähellä olevan Stakliškės-lomakaupungin. V. 1854 on saatu virallinen lupa kylpyläkaupungin perustamiselle, ja siitä huolehti lääninherra Adomas Bartoševičius yhdessä lääkäri Benediktas Bilinskisin kanssa. Muutaman vuosikymmenen jälkeen kylpyläkohteen osti ja laajensi Jieznasin kartanon omistaja Ignotas Kvinta, ja myöhemmin se siirtyi Lidija Miller-Kochanovskienėn omistukseen. Ensimmäisen maailmansodan aikana kaupunki kärsi suuria tuhoja. Maan itsenäistyttyä Birštonas siirtyi valtion haltuun ja siitä alkoi huolehtia Liettuan Punainen Risti.

Ainutlaatuisen Kurhauzasin lähin naapuri on Birštonasin hallituksen rakennus, jonka on v. 1930 suunnitellut sama arkkitehti Romanas Steikūnas. Hallintorakennukset silloisessa Liettuassa useimmiten rakennettiin kivestä, vaikka tämä materiaali oli kalliimpi. Puuarkkitehtuuria ei pidetty kovin sopivana ensimmäisen Liettuan Tasavallan modernisoiville kaupungeille, mutta todennäköisesti juuri samasta syystä puurakennus on mainiosti sopinut kylpyläkaupungille. Ylellisessä huvilassa hallinnon työntekijöiden oli ilo työskennellä. Jotkut heistä asuivatkin siinä, koska rakennukseen oli sisustettu muutama työsuhdeasunto. Sotien välillä talossa toimi myös posti sekä terveysasema.

Rakennuksessa, joka kuuluu sotien välisen Liettuan ihastuttavimpiin puuarkkitehtuurin esimerkkeihin, sopivat yhteen perinteiset koriste-elementit ja modernit jäljet. Esimerkiksi koko julkisivua pitkin ulottuvat dekoratiiviset nauhat muistuttavat Kaunasin arkkitehtuurille ominaisia nauhaikkunoita. Huomion arvoinen on myös tilava, pyöreämuotoinen kuisti.

Birštonasin vieraiden on pakko piipahtaa huvilassa, koska kunnostuksen jälkeen juuri tähän perustettiin Makailu- ja tiedotuskeskus. Keskuksen työntekijät vastaavat erilaisiin kysymyksiin ja suosittelevat parhaita reittejä historiallisessa, mutta nykyajan rytmillä elävässä kylpyläkaupungissa.

Kommenttisi

Lähetä!
Kommentin lähetys onnistui!