TAKAISIN

Huviloiden kompleksi

9°C
Maironio g. 14 ja Maironio g. 12, Druskininkai
Kuuntele
Reitit

Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.

Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Jo 1800-luvun lopussa kaupunki oli tunnettu myös Venäjän keisarikunnan ulkopuolella. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä terveysturistien määrä kasvoi täällä nopeasti, jolloin rakennettiin paljon uusia huviloita ja kunnostettiin vanhoja.

Hieman kauempana hälisevästä Druskininkain keskustasta arkkitehtuurin ihailijoita odottaa herkku: pitsimäisten kaiverruksien yksityiskohtia täynnä oleva ja kauniiden istutuksien ympäröimä kahden huvilan arkkitehtuurinen kokonaisuus, joka sulautuu luontevasti kylpyläkaupungin ympäristöön. Koristeellisempi, numerolla 14 merkitty huvila kuohuu italialaista romantiikkaa.

Puurakennukset nousivat 1800-luvun lopussa. Juuri siihen aikaan ja hieman myöhemmin, ennen ensimmäistä maailmansotaa, kylpyläkaupunkiin ihastuivat Mikalojus Konstantinas Čiurlionis, Petras Rimša ja muut tärkeät aikakauden taiteilijat ja älymystön edustajat.

Väitetään, että huvilat kuuluivat paikallisyrittäjä Frenkelisille. Hän perusti yhteen huvilaan ravintolan ja oli yksi ensimmäisistä, joka alkoi vuokrata honeita kaupungin vieraille. Huvilan ensimmäinen nimi oli Imperial. Norsunluun värinen huvila on rakennettu tukeista, joita peittävät puupaneelit. Rakennuksen julkiseinät ovat runsaasti koristeltuja rei’ikkäillä yksityiskohdilla (niin sanottu venäläinen tyyli). Kompleksin pienempi talo on vaatimattomampi, yksikerroksinen, mutta silläkin on huomiota herättäviä koristeita.


Kannattaa vierailla myöhemmin rakennetussa tätä huviloiden kompleksia muistuttavassa huvilassa osoitteessa Maironio g. 16. Rakennus on pikemmin sveitsiläis- kuin italialaishenkinen. Jo monta vuotta täällä toimii kuuluisa Širdelė-kahvila (suom. Pikkusydän). Mitkään näistä huviloista eivät ole vuosien kuluessa vaihtaneet tarkoitustaan: nykyään ne ovat Dainava-vierastalon majoitustaloja.

Huviloiden kompleksi

Maironio g. 14 ja Maironio g. 12, Druskininkai

Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.

Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Jo 1800-luvun lopussa kaupunki oli tunnettu myös Venäjän keisarikunnan ulkopuolella. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä terveysturistien määrä kasvoi täällä nopeasti, jolloin rakennettiin paljon uusia huviloita ja kunnostettiin vanhoja.

Hieman kauempana hälisevästä Druskininkain keskustasta arkkitehtuurin ihailijoita odottaa herkku: pitsimäisten kaiverruksien yksityiskohtia täynnä oleva ja kauniiden istutuksien ympäröimä kahden huvilan arkkitehtuurinen kokonaisuus, joka sulautuu luontevasti kylpyläkaupungin ympäristöön. Koristeellisempi, numerolla 14 merkitty huvila kuohuu italialaista romantiikkaa.

Puurakennukset nousivat 1800-luvun lopussa. Juuri siihen aikaan ja hieman myöhemmin, ennen ensimmäistä maailmansotaa, kylpyläkaupunkiin ihastuivat Mikalojus Konstantinas Čiurlionis, Petras Rimša ja muut tärkeät aikakauden taiteilijat ja älymystön edustajat.

Väitetään, että huvilat kuuluivat paikallisyrittäjä Frenkelisille. Hän perusti yhteen huvilaan ravintolan ja oli yksi ensimmäisistä, joka alkoi vuokrata honeita kaupungin vieraille. Huvilan ensimmäinen nimi oli Imperial. Norsunluun värinen huvila on rakennettu tukeista, joita peittävät puupaneelit. Rakennuksen julkiseinät ovat runsaasti koristeltuja rei’ikkäillä yksityiskohdilla (niin sanottu venäläinen tyyli). Kompleksin pienempi talo on vaatimattomampi, yksikerroksinen, mutta silläkin on huomiota herättäviä koristeita.


Kannattaa vierailla myöhemmin rakennetussa tätä huviloiden kompleksia muistuttavassa huvilassa osoitteessa Maironio g. 16. Rakennus on pikemmin sveitsiläis- kuin italialaishenkinen. Jo monta vuotta täällä toimii kuuluisa Širdelė-kahvila (suom. Pikkusydän). Mitkään näistä huviloista eivät ole vuosien kuluessa vaihtaneet tarkoitustaan: nykyään ne ovat Dainava-vierastalon majoitustaloja.

Kommenttisi

Lähetä!
Kommentin lähetys onnistui!