TAKAISIN

Villa Maurė

7°C
Laisvės a. 21, Druskininkai
Kuuntele
Reitit

Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.

Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi nopeasti. Silloin rakennettiin paljon uusia arkkitehtuuriltaan omaperäisiä rakennuksia virkistystarkoituksiin.

Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi täällä nopeasti, joten rakennettiin lisää lomahuviloita. Druskininkaille on ominaista omaperäinen, useimmiten puinen, viihdytystarkoituksen arkkitehtuuri. Huviloiden rakennustyöt kiihtyivät vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa ja saavuttivat huippunsa ennen toista maailmansotaa.

Ei tiedetä, kuka suunnitteli tämän hyvin ”kylpyläkaupunkimaisen” rakennuksen historiallisessa Druskininkain osassa. Luullaan, että tämä eklektinen kaupungin koriste, jonka julkisivu avautuu Laisvės-aukiolle, nousi 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa, ja siihen sisustettiin asuntoja.

Pieneen tonttiin ahdetun huvilan pohjakerros on neliömuotoinen. Portaat toiseen kerrokseen sijoitettiin keskukseen. Huvilan julkisivua koristaa kaksikerroksinen galleria, mutta eniten huomiota kiinnittävät rei’ikkäät kaiverrukset. Mielenkiintoista on se, että arkkitehtuurin historioitsijat, ehkä vitsikkäästi, ehkä vakavasti, näkevät huvilassa 1500-luvulla Venäjän hallitsija Iivana Julman aikakauden ”tereemien” – kaksikerroksisten naisten majoittamien kartanoiden – ominaisuuksia.

Neuvostomiehityksen aikana huvila seisoi hylättynä kriittisessä kunnossa. V. 1985 se rekonstruoitiin, ja entiset asunnot sovitettiin majoituspalvelujen käyttöön. V. 2004 huvilassa tehtiin remontti, ja nykyään täällä toimii yhdentoista apartamentin Dalija-hotelli. Sisustuksessa on säilynyt alkuperäinen portaiden kaiverrettu kaide.

Villa Maurė

Laisvės a. 21, Druskininkai

Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.

Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi nopeasti. Silloin rakennettiin paljon uusia arkkitehtuuriltaan omaperäisiä rakennuksia virkistystarkoituksiin.

Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi täällä nopeasti, joten rakennettiin lisää lomahuviloita. Druskininkaille on ominaista omaperäinen, useimmiten puinen, viihdytystarkoituksen arkkitehtuuri. Huviloiden rakennustyöt kiihtyivät vielä ennen ensimmäistä maailmansotaa ja saavuttivat huippunsa ennen toista maailmansotaa.

Ei tiedetä, kuka suunnitteli tämän hyvin ”kylpyläkaupunkimaisen” rakennuksen historiallisessa Druskininkain osassa. Luullaan, että tämä eklektinen kaupungin koriste, jonka julkisivu avautuu Laisvės-aukiolle, nousi 1800-luvun lopussa tai 1900-luvun alussa, ja siihen sisustettiin asuntoja.

Pieneen tonttiin ahdetun huvilan pohjakerros on neliömuotoinen. Portaat toiseen kerrokseen sijoitettiin keskukseen. Huvilan julkisivua koristaa kaksikerroksinen galleria, mutta eniten huomiota kiinnittävät rei’ikkäät kaiverrukset. Mielenkiintoista on se, että arkkitehtuurin historioitsijat, ehkä vitsikkäästi, ehkä vakavasti, näkevät huvilassa 1500-luvulla Venäjän hallitsija Iivana Julman aikakauden ”tereemien” – kaksikerroksisten naisten majoittamien kartanoiden – ominaisuuksia.

Neuvostomiehityksen aikana huvila seisoi hylättynä kriittisessä kunnossa. V. 1985 se rekonstruoitiin, ja entiset asunnot sovitettiin majoituspalvelujen käyttöön. V. 2004 huvilassa tehtiin remontti, ja nykyään täällä toimii yhdentoista apartamentin Dalija-hotelli. Sisustuksessa on säilynyt alkuperäinen portaiden kaiverrettu kaide.

Kommenttisi

Lähetä!
Kommentin lähetys onnistui!