Druskininkai
3 km
15 min
9 min
9 min
Mobiiliohjelma
Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.
Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi nopeasti. Silloin rakennettiin paljon uusia arkkitehtuuriltaan omaperäisiä rakennuksia virkistystarkoituksiin.
On olemassa muutama erilainen versio tämän huvilan synnystä. Se on arkkitehtuurisesta näkökulmasta yksi arvokkaimista rakennuksista Druskininkaissa. Toisten tutkijoiden mielestä se on rakennettu 1920-luvulla, toisten mielestä paljon aikaisemmin, jopa 1800-luvun lopussa tai juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ei ole täysin selvää, kuka rakennutti huvilan Radium, mutta asiakirjoissa ja muissa lähteissä mainitaan Grudzinskain suku. On mahdollista, että tämän kylpyläkaupungin kaunottaren viereen hieman myöhemmin rakennetussa kivitalossa (joita neuvostomiehitykseen saakka kylpyläkaupungissa oli hyvin vähän) asui Druskininkain pormestari, Grodnon maakunnan aatelinen Antanas Grudzinskas.
Huvilan nimen alkuperä on myös salaperäinen. Väitetään, että nimi on tullut alkuaine radiumista, koska v. 1909 lehteen tuli ilmoitus, että sitä on löydetty Druskininkain kivennäisvesilähteistä. Ehkä kuulostaakin epäromanttiselta, mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että silloin oli kulunut vasta vuosikymmen tämän alkuaineen, joka puolestaan saanut nimensä ranskan kielen sädettä tarkoittavasta sanasta, löytämisestä.
Pienen kartanon kokoinen huvila harjakatolla on rakennettu tukkipuusta ja viimeistelty puupaneeleilla. Monimutkaista rakennetta keventää leikkisät tornit, huomiota kiinnittävät myös ornamentit.
Kuten monet muutkin ihastuttavat ja romanttiset Druskininkain huvilat, myös tämä on neuvostomiehityksen aikana ränsistynyt ja menettänyt oman tehtävänsä, minkä lisäksi sisustuksen omaperäiset yksityiskohdat ovat tuhoutuneet. Entisessä huvilassa toimi parantolan laboratorio. V. 2009 rakennus palautettiin kaupungin vieraille.
Historiallisissa lähteissä Druskininkai mainittiin ensimmäisen kerran v. 1596, jolloin kirjoitettiin, että Druskininkai-kylä on siirretty Pervalkasin kartanon hallitsijan Voropajusin haltuun. Jo näinä aikoina kylän asukkaat kiinnittivät huomiota Niemen-joen rannan suolaisten lähteiden parannusvoimiin ja käyttivät niitä jalkahaavojen hoitoon. On tiedetty jopa kansanparantajien Sūručiain (Sūrmiesčiain, Suraučiain) suku, joiden sukunimi juontuu suolaista tarkoittavasta liett. sanasta. Itse sana ”druskininkas” tarkoittaa ihmistä, joka käsittelee ja myy suolaa.
Druskininkai on julistettu parantolaksi v. 1794 siellä vierailleen Puolan kuningas Stanislaus August Poniatowskin asetuksella. Luvan kehittää kylpyläkaupunkia, joka jo silloin oli kuuluisa muta- ja kivennäiskylvyistä, v. 1837 myönsi tsaari Nikolaj I. Ensimmäisen maailmansodan aikana suuria tuhoja kokenut kaupunki oli tosiasiallisesti uudelleenrakennettu v. 1930. Sotien välillä, jolloin Druskininkai kuului Puolalle, terveysturistien määrä kasvoi nopeasti. Silloin rakennettiin paljon uusia arkkitehtuuriltaan omaperäisiä rakennuksia virkistystarkoituksiin.
On olemassa muutama erilainen versio tämän huvilan synnystä. Se on arkkitehtuurisesta näkökulmasta yksi arvokkaimista rakennuksista Druskininkaissa. Toisten tutkijoiden mielestä se on rakennettu 1920-luvulla, toisten mielestä paljon aikaisemmin, jopa 1800-luvun lopussa tai juuri ennen ensimmäistä maailmansotaa. Ei ole täysin selvää, kuka rakennutti huvilan Radium, mutta asiakirjoissa ja muissa lähteissä mainitaan Grudzinskain suku. On mahdollista, että tämän kylpyläkaupungin kaunottaren viereen hieman myöhemmin rakennetussa kivitalossa (joita neuvostomiehitykseen saakka kylpyläkaupungissa oli hyvin vähän) asui Druskininkain pormestari, Grodnon maakunnan aatelinen Antanas Grudzinskas.
Huvilan nimen alkuperä on myös salaperäinen. Väitetään, että nimi on tullut alkuaine radiumista, koska v. 1909 lehteen tuli ilmoitus, että sitä on löydetty Druskininkain kivennäisvesilähteistä. Ehkä kuulostaakin epäromanttiselta, mutta tässä yhteydessä kannattaa muistaa, että silloin oli kulunut vasta vuosikymmen tämän alkuaineen, joka puolestaan saanut nimensä ranskan kielen sädettä tarkoittavasta sanasta, löytämisestä.
Pienen kartanon kokoinen huvila harjakatolla on rakennettu tukkipuusta ja viimeistelty puupaneeleilla. Monimutkaista rakennetta keventää leikkisät tornit, huomiota kiinnittävät myös ornamentit.
Kuten monet muutkin ihastuttavat ja romanttiset Druskininkain huvilat, myös tämä on neuvostomiehityksen aikana ränsistynyt ja menettänyt oman tehtävänsä, minkä lisäksi sisustuksen omaperäiset yksityiskohdat ovat tuhoutuneet. Entisessä huvilassa toimi parantolan laboratorio. V. 2009 rakennus palautettiin kaupungin vieraille.
